Free Web Hosting | Web Hosting | Free Web Space | Web Hosting
Luotu 10.6.1999


MITÄ KUULUU HYVÄÄN TANSSIKISAAN?



 
 

Tanssikisat ja niiden järjestäjät puhuttavat, oli sitten kyse jenkkitanssi- tai seuratanssikisoista, tai mistä tahansa tanssilajista suuntaan tai toiseen. Tjah tunnustan toistavani itseäni jonkin verran, minkä "Vinkkejä tanssileirien järjestämiseen" tutustuneet huomaavatkin.
 

   Kisojen pitopäivä

Koska moninaisten tanssileirien aikataulutus on niin alkutekijöissään kuin on, käy usein niin ettei kisojakaan saada asetettua parhaalle mahdolliselle päivälle. Tässä toiminnassa on hitusen enemmän järkeä kuin tanssileirien aikataulutuksessa, mutta vain hitusen.

Eli kun valitaan kisapäivää/viikonloppua katsotaan ensin erilaisia tanssikalentereita (Tanssiurheilijan kilpailukalenteri, Pyrstötähtösen Friikin kalenteri, almanakka (esimerkiksi äitienpäivänä harva lähtee leirille.))
 

   Markkinointi

Sähköpostilla saa mainoksen leviämään helposti ja halvalla. Oman seuran sähköpostilistojen lisäksi on olemassa myös "Valtakunnallinen viestiverkko", jota ylläpitää allekirjoittanut (ainakin toistaiseksi). Viestiverkkoon kuuluu tanssiaktiiveja ympäri maata ja he haluavat tanssipostia JA ovat lupautuneet toimittamaan tietoa eteenpäin omalla alueellaan niille, joilla sähköpostia ei ole. Jos haluatte käyttää liitetiedostoja kannattaa miettiä tiedoston kokoa - potentiaaliset leiriläiset, joilla on hidas modeemi eivät muista järkäleiden lähettäjää hyvällä.
 

   Aikataulu

Useimmissa kilpailuissa on kiire. Kiire henkilökunnalla, kilpailijoilla, tuomareilla... Toki saliaika on kallista jne. mutta hoppuilulla saadaan ahdistava fiilis.
Kisapäivänä paikanpäällä ilmoittautumiseen menee runsaasti aikaa ja se vaatii myös tilaa. Kilpailijoita pidetään ulkona jonottamassa kimpsuineen ja kampsuineen niin Suomessa kuin ulkomaillakin...
 

 Opasteet yms.

Jos kisainfokirjeessä ei ollut karttaa, on ainakin silloin syytä laittaa selkeät opasteet kadunvarsiin. A4 kokoinen opaste on liian pieni, jollei kartonki ole todella erottuvan värinen. Paras vaihtoehto, jonka olen tähän mennessä nähnyt, on puulistaan kiinnitetty opaste, joka sijoitetaan ajoradan viereen (ei siis jalkakäytän kauimmaiseen reunaan puskan alle). 

Opasteisiin luetaan myös kisapaikalla sisätiloihin laitettavat laput, joiden avulla löytää pukuhuoneisiin, kahvioon jne. tarpeen mukaan.
 

   Tanssilattia

Kisalattiat valitaan lajin mukaan. Jos kyseessä on jenkkitanssikilpailu on intiimimpi kilpailu pienellä lattialla paljon yleisö- ja kilpailijaystävällisempi, sillä kerrallaan lattialla on korkeintaan kolme paria, eivätkä parit kierrä lattiaa kuten vakiotansseissa. Esiintymissuuntien ilmoittaminen etukäteen kilpailijoille on hyvää palvelua. Näin kokemattomammatkin parit pystyvät treenaamaan etukäteen useampaan suuntaan esiintymistä, jos tarvetta on.

Ja jos kisataan vakiotansseissa tarvitaan tilaa huomattavasti enemmän, sillä vakiotansseissa kierretään tanssilattiaa ympäri. Tai sitten ilmoitetaan etukäteen poikkeusolosuhteista.
 

   Musiikki

Musiikkiin kannattaa kiinnittää huomiota. Eikö musiikki kuitenkin ole suurin tekijä sille, miksi me kaikki tanssimme? 
Erien välillä kappaleissa ei pitäisi olla kovin paljon eroa (nopeus, tyyli, musiikintulkinta). Välttämättä kappaleiden ei tarvitse olla samat koko kierroksen ajan, mutta tämä on tietysti turvallisin (ja tylsin...) vaihtoehto. Johdonmukaisuus kappaleiden valinnassa auttaa asiaa paljon. Ja joka tapauksessa biiseille löytyy ihastelijoita ja moittijoita, tekipä valinnat miten tahansa, joten selityksiin voi halutessaan varautua ainakin henkisesti.

Kun kappaleet on valittu, ei homma suinkaan ole ohi. Liian monissa kisoissa äänentoisto pilaa koko hienon tuntikausien alkutyön. Vaikka kisapaikalla etukäteen käyminen on vaivalloista, se on pakko tehdä. Salin akustiikka voi tehdä kepposen harjoitussalin loistomankan kuuluvuudelle, tai kytkennät saattavat lisätä mielenkiintoisia rahinoita moderneihinkin kappaleisiin. 

Musiikin täytyy siis kuulua, ja kuulua paitsi kilpailjoille ja tuomareille, myös sille piippuhyllyn köyhälle opiskelijakatsojalle.

Ja sitten on vielä se musiikinsoittajakin huomioitava; oikeastaan musiikinsoittajat, monikossa. DJ:n homma on todella vaativa. Täytyy pystyä erottamaan milloin volyymiä tarvitaan enemmän tai vähemmän ja milloin säädöt kaipaavat korjausta - ja DJ:hän on yleensä kaiuttimien "väärällä" puolella (hommaa helpottaa, jos yleisön joukossa on joku viittoilemassa mitä korjataan ja mihin suuntaan). Lisäksi täytyy olla tarkkana, että soittaa oikean kappaleen oikeaan aikaan. Juontajaakin pitäisi ehtiä tarkkailla muutosten ja aikataulupaikkausten varalta, mihin tarvitaan myös valmiita varabiisejä (väliaikamusiikkia, fanfaareja, "jotain reipasta", "jotain hempeetä"...). Joten toinen DJ hoitaa levyjen etsimisen ja juontajan ja viittoilijan tarkkailun ja se toinen sitten iskee levyt yms. koneeseen ja hoitelee säädöt. DJ:kin tarvitsee taukoja!
 

  Tuomarit

Suomen Tanssiurheiluliiton (STUL) alaisissa kisoissa tuomareiden täytyy tietysti olla sääntöjen mukaiset. Seuratanssikisoissa osa järjestäjistä haluaa käyttää tuomareina ei-tanssivia henkilöitä, jotka arvostelevat oman makunsa mukaan parhaan seuratanssijan. Näillä tuomarivalinnoilla käsittääkseni toivotaan tanssitekniikan jäämistä vähemmälle huomille. Ja osa järjestäjistä haluaa käyttää tanssinopettajia tai -valmentajia, tai muuten tanssiin syvällisesti perehtyneitä henkilöitä tuomaristossaan. En ota kantaa puoleen tai toiseen. 
Tuomareille luonnollisesti ilmoitetaan hyvissä ajoin tehtävästä.
Tuomareiden nimet ja meriitit (oli ala mikä tahansa) tulee mainita joko käsiohjelmassa tai kisan alkaessa.
Tuomarit tarvitsevat myös taukoja!
 

  Juontaja/kuuluttaja

TUL 10-vuotis liittojuhlan juontaja 10.6.1999: "Ja seuraavana on vuoro X:llä, vuorossa siis vuorostaan esitys." Se henkilö, joka mikkiin tarttuu, vastaa hyvin pitkälle siitä millaiseksi tilaisuus muodostuu. Väkisinkin mieleen tulee ne lukemattomat kisapäivän aikana apaattisella äänellä lausutut: "Onnittelut kilpailijoille". Hyviä kuuluttajia on vähän ja hyviä juontajia vielä vähemmän - tietysti tämäkin homma vaatii treeniä. Taustatietoja antamalla kisajärjestäjä voi pelastaa juontajan suosta jos toisestakin jo etukäteen. Preppaus vaatii aikaa, mutta on varmasti kannattavaa.

Tiedoksi jokaiselle STUL:n alaisia kisoja järjestävälle seuralle (ja seuratanssikisojen järjestäjillekin):
WRRC:n säännöissä on erikseen mainittu, että kilpailun aikana ei ole sallittua kertoa kilpailijoiden aikaisemmista saavutuksista. Jokainen kilpailu on oma, erillinen koitoksensa, jossa osanottajat laitetaan paremmuusjärjestykseen juuri tämän kilpailun suoritusten perusteella. Aikaisempien meriittien kertominen vaikuttaa vähintään kilpailijoihin, huonoimmassa tapauksessa myös tuomareihin.
 

   Huolto

Kisan aikana tarvitaan henkilökuntaa, joka huolehtii siitä että: 

lattiat pyyhitään välillä (lattia tulee liukkaaksi pölystä)
juomapisteestä löytyy vettä kilpailijoille ja tuomareillekin, jollei heillä ole omia juomia
ensiapupiste on löydettävissä ja kunnossa 
 

  Tulokset

Tulokset toimitetaan kilpailun edetessä sitä mukaa seinille sekä yleisön, että kilpailijoiden nähtäville. Usein tulokset piilotetaan johonkin pukuhuonekäytävään sopivan ahtaaseen paikkaan, ettei sumasta pääse yli eikä ympäri. Ja yleisö ihmettelee miksei tuloksia ole missään. Jotta tulokset kertoisivat jotain tuomareistakin, TÄYTYY JOKAISEN TUOMARIN TUOMARIPAPERISSA LUKEA TUOMARIN KIRJAIN (tai nimi). Tuomarityttöjen tai sihteeristön täytyy tarkistaa välittömästi, että jokaisessa tuomarilta saadussa paperissa on myös kirjain/nimi.
 

  Palaute

Yleisölle ja kilpailijoille kannattaa antaa tilaisuus palautelomakkeen täyttöön. Järjestäjä saattaa ehkä säästyä muutamalta kiukkuiselta soitolta, jos mieltä saa purkaa paperille :) Ja toisaalta jokaisesta kisasta oppii jotakin jos vain haluaa - tässä ulkopuolisten huomiot voivat olla hyvänä apuna. 

Taina Kortelainen

Takaisin kotiin